1000 riviä Fortrania

Valintoja, big data, kovalevy, brb, 1000 riviä fortrania, mikromikko, window of opportunity

Sattumaa vai ei? Valitsin opinahjoni aikanaan sillä perusteella, että ao. paikkakunnalla on lunta yleensä enemmän kuin Helsingissä. Paikkakunta oli Lappeenranta, opiskelupaikka Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu ja syy lumeen kilpahiihtoharrastukseni. Opiskeluala oli energiatekniikka. However, parin vuoden opiskelun jälkeen tietotekniikka alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän. Otin tietotekniikan kursseja niin paljon kuin pystyin – tuolloin ei ollut erikseen tietotekniikan laitosta, jolle olisi voinut anoa siirtoa. Opiskeluun kuului pakollinen työpaikkaharjoittelu jossain alan toimijalla. Lämmönsiirron jatkokurssin luennoitsija mainitsi, että kaupungin energialaitoksella voisi olla kesätyöpaikka teekkarille. Soitin heti ensimmäisellä tauolla ja pääsin haastatteluun ja töihin. En ollut edes ajatellut ulkopaikkakuntalaisena yrittäväni kesätöitä energialaitokselta, koska yleensä nämä paikat jaetaan suhteiden kautta. Seize the day, oikea ajoitus palkittiin.

Työ liiketoiminnan kehitysyksikössä oli haastavaa ja palkitsevaa. Käytössäni oli PC, MikroMikko, jolla tein laskenta-apuneuvoja. Laskin kaasuvoimalaitoksen energiantuotantoprosessia varten suuresta aikahavaintojaksosta matemaattisilla yhtälöillä kulutusmalleja tuotannon ennustamista varten. Big data oli kyseessä, mutta ei siitä silloin sitä nimeä käytetty. Talousosaston kaunista sihteeriä neuvoin laskemaan kolmen tunnin keskitehot taulukkolaskentaohjelmalla. Asia, jonka käsipelissä laskeminen tukkimiehenkirjanpidolla oli vienyt aiemmin tunteja, hoitui tekemilläni makroilla minuuteissa. Kiitosta en tästä saanut, koska tein hommia yli oman organisaationi, mutta sainpa syyn vierailla toisella osastolla. Cross-organizational help, sanoisin.

MikroMikossa oli käänteentekevä uutuus: 5 megatavun (oikein) kovalevy. Kone oli kallis ja kovalevyn kapasiteetin ajateltiin riittävän loputtomiin. Tein kehitystyönä laskennallisen ohjelman, joka vertaili uuden asuinalueen eri lämmitysmuotojen kustannuksia ja tuotto-odotuksia. Parhaimmillaan koodasin 1000 riviä fortrania syntaksin mukaan virheettömästi. Kun esittelin mallia esimiehelleni, opastus alkoi esimiehen kysymyksestä "Miten tämä kone laitetaan päälle?" Käyttöohjeet tulikin tehdä step by step, alkaen kohdasta big red button.

Työympäristöharjoitteluksi tämäkin kelpasi, niin määrältään kuin laadultaan. Tein itsenäisesti töitä selkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi, raportoin tekemiseni ja sain palautetta. Ohjelmointitaitoni kasvoivat - ohjelmointihan on eri kielillä jokseenkin samanlaista, loogista ajattelua vaativaa, kunhan ymmärtää syntaksin ja osaa käyttää oikeita palasia. Suuri osa koodauksesta on copy-pastea, turha keksiä pyörää uudestaan, jos se on jo olemassa.

Viihdyin paikassa kolmen kuukauden sijasta 18 kuukautta, eli jatkoin kesän jälkeen tuntitöinä seuraavaan kesään, sen kesän ja vielä siitä eteenpäin, kunnes muutin Helsinkiin tekemään diplomityötä. Sitten olinkin Nesteessä Kaasussa.

Mitä opin tänään?

Vintillä käynti, muumimukilöytöjä, ratsastusliivin pesu, hevosallergian sietämätön paino.

Jostain kertyy meille tavaraa, jota ei tarvita. Tai tapahtuu tuotepäivitys ja ostamme vastaavaan tarkoitukseen uudemman, paremman tai muuten sopivamman, jolloin entinen jää tarpeettomaksi. Liiasta tavarasta tulee päästä eroon. Ensimmäinen keinomme on laittaa tavara myyntiin tori.fiihin tai huuto.nettiin. Väliaikaisvarastona toimii vintti- tai kellarikomero. Jos tavara ei mene kaupaksi verkossa, kohtalona on kirpputori. Kirppistä varten siivotaan vintti ja kellari, katsotaan vaatekaappiin.

Tällä kertaa vintillä käynti oli aiempaa perusteellisempi. Talossa olleen putkiremontin aikana myös hormit oli uusittu - vahva pölykerros peitti suojamuovit ja jätesäkkien varjelemat tavarat. Pölyisten aivastusten myötä siivous eteni ja arkistojen kätköistä löytyi pieniä aarteita, jotka pelastimme. Kymmenen vuoden takaisia muumimukeja pölähti eteen muutama kappale. Nopea googlaus ja hinta-arviointi. Joku oikeasti uskaltaa pyytää mokomasta toista sataa per kappale. Huutokaupan metsästäjät olisivat olleet innoissaan tämän varaston kohdalla.

Kolme vuotta vintissä ollut ratsastusliivi. Tuomio: kirpputorille. Liivi on tosin pestävä ensin normaalin käytön aiheuttamasta liasta ja maneesipölystä. Tässä vaiheessa voin mainita, että olen ääriallerginen hevosille. No, allergialääkettä kehiin ja liiviä pesemään. Pestessäni liiviä huomaan, että kovalta tuntunut liivi onkin tehty osista ja turvaliivin pehmike/kovikepalat ovat irrotettavissa.

Opetus

Kun alkaa johonkin työhön, jolla on päämäärä, eteen voi tulla yllättäviä palkintoja, joita ei ole edes odottanut (muumimukit). Toisekseen, työtä tehdessä usein ei ole käsitystä siitä, miten työ tulee tehtyä, mutta suunta löytyy sitä tehdessä ja muotoutuu (liivi osiksi). Kolmanneksi, minulla ei tällä hetkellä ole vielä aavistustakaan siitä, saanko liivin kasattua takaisin alkuperäiseen muotoon. Liiviä purkaessani mietin, että ei tässä nyt niin montaa osaa ole ja ei näitä pysty monella eri tapaa sinne tunkemaan. Jää nähtäväksi. Kerron ehkä seuraavissa jaksoissa, miten liivin osien kävi ja menikö kirppiksellä. Vähän ahistaa hevospöly vielä, mutta eiköhän se tästä.